tauko

Blogi jäänee nyt hetkeksi muiden kiireiden (mm. pääsykokeeseen lukemisen) takia lomalle.

Listaan tähän nyt viime kuussa lukemani kirjat, jos vaikka niistä myöhemmin arvostelut kirjoittaisin:

Robin Cook – Romahdus

Pauline Reage – O:n tarina

Tummien perhosten koti

Leena Lander – Tummien perhosten koti (Tammi 2008)

Tämänkään pohjalta tehtyä leffaa en ole nähnyt, mutta aion kyllä vielä joskus sen katsoa. Kirja nimittäin ainakin oli loistava! Kirja on melko vaikea/haastava/ehkä jopa hieman sekava tyyliltään, mutta itse ainakin luin sen silti mielelläni.

Surullinen ja synkkä tarina, mutta toisaalta takaa voi nähdä sen, kuinka päähenkilö Juhani selviää poikakodissa olosta ja kohoaa työelämässä korkeaan asemaan.

Kirja siis kertoo pojasta, joka joutuu erääseen saareen poikakotiin, jota johtaa ankara herra Seebaot. Seebaot on varma, että hänen kasvatuskeinonsa – paljon työtä ja kuria – tekee huonoista pojista kunnollisia. Piiskaa ei säästellä, eikä mitään muitakaan rangaistuksia. Juhani on kuitenkin melko vetäytynyt, eikä Seebaot oikein tunnu ymmärtävän, miksei poika voimistu kuten muut.

Yhdessä vaiheessa Juhanin isä saapuu saarelle, ja saa Seebaotin innostumaan silkkiperhosista. Itse asiassa niistä tulee miehelle lähes pakkomielle. Saarta alkaa kohdata oudot onnettomuudet, ja perhosista, joista pitäisi tulla valkoisia, tuleekin tummia.

Kyllä, suosittelen kirjaa muillekin!

Tossun alla

Erlend Loe – Naisen talloma (Johnny Kniga 2003)

Taas tällainen ei-niin-hyvä kirja. Kirja sisältää numeroituja pätkiä, joissa päähenkilö – nuori mies – tilittää suhteestaan. Hänen tyttöystävänsä muuttaa melkeinpä kysymättä saman katon alle, ja tuntuu pompottelevan miestä ihan miten haluaa. Välillä käydään matkailemassa Euroopassa, mutta sieltäkään ei palata yhtä matkaa kotiin.

Ärsyttävää, kun mies antaa naiselle niin paljon periksi, jotta olisi tälle mieliksi. Omia mielipiteitä hän ei juuri osaa sanoa. Kaiken lisäksi mies yrittää pakonomaisesti saada itsensä rakastumaan.

Liian pitkäveteinen, enkä oikein muutenkaan tyylistä pitänyt. No, tulipa tähänkin kirjailijaan tutustuttua.

“Nyt(kään) ei oo hyvä hetki”

Anna-Leena Härkönen – Ei kiitos (Otava 2008)

Vihdoin sain lainattua tämän viime vuoden yhden puhutuimmista kirjoista! Lämpimästi suosittelen muillekin, vaikka ehkä odotin vielä vähän jotain enemmänkin.

Mies istuu koneella sotapelejä pelaillen, vaikka vaimo odottaisi sängyssä. Heli on yrittänyt kaikkea, mutta Mattia ei vain näytä kiinnostavan. Seksikkäät vaatteet päällä hän ryhtyy ottamaan suihin, mutta pian mies keskeyttää hommat tapansa mukaan ja toteaa, ettei nyt ole hyvä hetki. Sama toistuu lähes joka kerta, ja mitä enemmän Heli yrittää, sitä enemmän Matti sulkeutuu. On selvää, että mies tarvisi ammattiapua masennukseensa, mutta eihän se nyt tietenkään käy laatuunsa. Mitäpä tästä muuta seuraisikaan kuin turhautuneisuutta. Heli löytääkin lopulta itsensä panemassa toisen miehen sängystä.

On hienoa, että miestenkin haluttomuus on nykyään yhä enemmän esillä. Helin tunteita on kuvattu hyvin, ja muutenkin kirja oli kivasti kirjoitettu (vaikkakin kovin ennalta-arvattava).

“Minä haluan hänet. Haluan sisääni sen elävän, joustavan, paisuneen elimen nyt heti paikalla. Mikään muu ei minua pysty täyttämään. Mikään muu ei ei tee minua kokonaiseksi. Naiseksi. — Olisi pitänyt olla yrittämättä tänään. Minähän sain jo viikko sitten. Ahne narttu, kyltymätön, kenellekään kelpaamaton vittu.”

Dopingia ja perheväkivaltaa

Leena Lehtolainen – Väärän jäljillä (Tammi 2008)

Kymmenes Maria Kallio -romaani, joskin itselleni vasta toinen. Tässä kirjassa Kallio on jo lopettanut työt poliisilaitoksella, mutta palaa pakon edessä johtamaan murhatutkimusta.

Ystävänsä Leenan kautta Maria tutustuu Jutta Särkikoskeen, toimittajaan, joka on aikoinaan paljastanut parin urheilijan dopingin käytön. Tämän jälkeen hän on alkanut saada tappouhkauksia, ja hänen autonsa on jopa suistettu tieltä hänen haastatellessaan Toni Väärää – miestä joka on juuri tehnyt läpimurron juoksussa. Väärä loukkaantuu tilanteessa pahasti ja juokseminen saa jäädä vähäksi aikaa.

Juttaan kohdistuneet uhkaukset alkavat käydä jälleen toteen, kun eräs mies kuolee syötyään vahingossa Jutalle tarkoitetun sämpylän. Kuka haluaisi tappaa Jutan? Miksi Jutta suojelee niin hanakasti lähdettään, vaikka hän on selvästi hengenvaarassa? Vai onko sittenkään?

Perheväkivalta – myös naisten tekemänä, doping, työpaikkakiusaaminen, sukupuoliasiat ja monet muut ajankohtaiset asiat tulevat romaanissa esille. Kotona odottaisi lapset ja mies, mutta työtkin olisi tehtävä, vaikka pelko kuolemasta vaivaakin.

Väärän jäljillä.. ollaankin tosiaan pitkän aikaa, mutta loppua kohti päästään yhä oikeammille jäljille. Hieman pitkäveteinen kirja oli joissakin kohdissa, vaan jos Lehtolaisen kirjoista on aiemminkin pitänyt, ei tämäkään varmasti pettymystä tuota.

Sooloilua

Katja Kallio – Sooloilua (Otava 2002)

Tämän pohjalta tehtyä leffaa en olekaan nähnyt, mutta ainakin kirja oli mukava ja helppolukuinen.

Kaupunkilehden toimittaja Emma Huilu tapaa menestyneen kapellimestarin Joel Abrahamssonin, ja pian heidän välilleen syntyy rakkaussuhde. Suhde ei ole kuitenkaan aina niin onnellinen kuin Emma haluaisi, sillä Joel joutuu matkustelemaan paljon työnsä vuoksi, jolloin Emma joutuu jäämään yksin pitkiksikin ajoiksi. Lisäksi Joelin ex saa Emman mustasukkaiseksi ja tämä aiheuttaa suuriakin riitoja.

Rakkauden lisäksi romaani kuvaa kasvamista äitiyteen, sillä Emma huomaa olevansa raskaana. Kaiken lisäksi Joel lykkää dementoituneen Lea-äitinsä Emman harteille, koska vanhainkodissa tätä ei kestetä. Joelinkin olisi opittava sitoutumaan vauvan syntymän lähestyessä, mutta se ei välttämättä olekaan niin helppoa.

Täytyy sanoa, että hieman kirjassa ärsytti esimerkiksi Emman lapsellisuus (yhyy, mies on maailmalla, joten en voi kuin lähinnä istua puhelimen vieressä, että hän soittaisi), mutta onneksi hän kasvaakin tarinan aikana. Hauskojakin juttuja kirjasta löytyi useita, joten mikseipä tätä muillekin voisi suositella.

Sodan jälkeen

Heidi Köngäs – Vieras mies (Otava 2002)

Kirjassa eletään 1940- ja 1950-luvun vaihteessa Keski-Pohjanmaalla. Sodasta on vasta joitakin vuosia aikaa ja tämä näkyy melkeinpä kaikkialla. Miehiä on kuollut, on haavoittuneita, on leskejä ja orpoja lapsia.

Vieras mies eli Vasama on joutunut muuttamaan kihlattunsa perässä pieneen rannikkokaupunkiin. Kuultuaan, että valokuvausliike hakee apulaista, hän suuntaa sinne; onhan hän ollut aikoinaan pari kuukautta pimiöapulaisena haavoittumisensa jälkeen. Iiris, valokuvaamon omistaja, katselee miestä ja huomaa, ettei tämän kädet ole ollenkaan sopivat tarkkuutta vaativaan työhön. Silti hän tietää heti, että ottaa tämän apulaisekseen.

Kirja on monologia; vuorotellen Iiriksen ja vuorotellen Vasaman. Jostain syystä en itse sellaisesta ole niin kovin innostunut, mutta tässä kirjassa se kuitenkin toimii.

Vasaman kihlattu Marre opiskelee ahkerasti opettajaseminaarissa, kun taas Vasama työskentelee valokuvaamossa. Hän ystävystyy työnantajansa Iiriksen kanssa – naisen, joka ei oikeastaan edes tunnu naiselta – ja huomaa pian, että mukana on myös eroottisia vivahteita. Myös Iiris on ihmeissään tunteista, joita hän ei ole ennen tuntenut. Hän jopa antaa Vasaman nähdä hänen heikonkin puolensa, joka on aiemmin ollut esteenä kumppanin löytämiselle; kampuraisen jalan, joka on seurausta lapsena sairastetusta poliosta.

Iiris ei voi kuitenkaan saada Vasamaa, sillä tämä on jo toisen naisen kihlattu. Ikään kuin hän purkaisi seksuaaliset halunsa muualle, hän ryhtyy kuvaamaan suurella intohimolla ihmisiä, joita muut eivät kuvaisi. Outoja, rumia, vammaisia.. Tämä tietenkin saa kyläläiset juoruilemaan keskenään. Onko oikein kuvata tällaisia ihmisiä?

Täytyy sanoa, että pidin kirjasta. Se oli hyvä kuvaus yksinäisyydestä, sodan jälkeisestä ajasta ja rakkaudesta, joka ei voi onnistua. Suosittelen!

Seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja

En yleensä ole tänne mitään tietokirjoista kirjoittanut, mutta nyt mainitsen pari tämän talven aikana lukemaani kirjaa.

Catherine Blackledge – Vaginan tarina (Ajatus Kirjat 2006)

Kirja on laaja kertomus naisten seksuaalisuudesta ja sukupuolielimestä. Siitä, miten eri aikoina naisen sukupuolielimiin on suhtauduttu, mistä eri sanat tulevat, onko naisen orgasmilla tehtävä, jne. Ihmisen anatomian lisäksi kirjassa on paljon esimerkkejä eläinmaailmasta. Tiesitkö, että bonobo-naaraat tekevät välillä oksista ja lehdistä “dildoja”, joilla tyydyttävät itseään? Tiesitkö, että joillakin lajeilla naaraan orgasmilla on selvä merkitys lisääntymisen kannalta?

Näyte kirjasta löytyy tältä sivulta, ja ainakin itse suosittelen kirjan lukemista (niin naisille kuin miehille)! Vaikka olen tutustunut paljon seksuaalisuutta käsitteleviin kirjoihin, myös tästä löytyi paljon uutta ja mielenkiintoista. Täytyy kyllä myöntää, että jotkut kohdat skippasin kirjasta, sillä ne olivat hieman pitkäveteisiä.

David M. Buss – Halun evoluutio / ihmisen pariutumisstrategiat (uudistettu painos 2006)

“Halun evoluutio kertoo ensimmäisenä kirjana yhtenäisen teorian ihmisten pariutumiskäyttäytymisestä. Kirja perustuu alan laajimpaan tutkimukseen, joka käsittää yli 10 000 kaikenikäistä ihmistä 37 eri kulttuurista maailmanlaajuisesti.”

Miehet haluavat (ainakin näin lyhyesti) naisiltaan kauneutta, uskollisuutta ja seksiä. Naiset sen sijaan pitävät tärkeinä varakkuutta, sosiaalista asemaa, ikää, ahkeruutta, luotettavuutta, terveyttä, yhteensopivuutta,… ;) No mutta senhän me jo tiesimmekin! Kirja kertoo tähän syitä, kuten myös siihen, mitä merkitystä on uskottomuudella, orgasmilla ja monella muullakin asialla.

Täytyy sanoa, etten ole ihan varma, otanko todesta aivan kaikkia evoluutiopsykologian juttuja, mutta olihan tämä mielenkiintoista luettavaa. Joitakin kohtia hyppäsin tästäkin kirjasta yli, kun alkoivat käydä pitkäveteisiksi. Siksi täytyykin sanoa, etten ihan jokaiselle tätä suosittelisi, sillä teos ei ole kovin helppolukuinen. Jos kuitenkin asia kiinnostaa, niin kannattaa lukaista!

“Miehet ja naiset ovat häikäilemättömiä pyrkimyksissään saavuttaa seksuaaliset päämääränsä. He esimerkiksi panettelevat kilpailijoitaan, harhauttavat vastakkaisen sukupuolen edustajia ja jopa hankaloittavat omien puolisoidensa elämää. Nämä löydökset järkyttävät minua; pitäisin parempana, ettei ihmisen parinvalintaan kuuluisi lainkaan näitä kilpailullisia, ristiriitoja luovia ja manipuloivia puolia. Mutta tiedemies ei voi sysätä epämiellyttäviä tutkimustuloksia syrjään.”

Tähtilinna

Tuija Lehtinen – Tähtilinna

Viihdyttävää lukemista joulukuun pimeisiin iltoihin! Kirja on siis melko samantapainen kuin muutkin Lehtisen kirjat; helppoa ja mukavaa lukemista, mutta toisaalta hieman yllätyksetöntä. Huumoria ja jännitystä kirjasta löytyy, samoin kuin rakkauttakin.

Sisarukset Julia ja Jukka Marjamäki ovat perineet isoenoltaan hienon huvilan. Testamenttiin sisältyy kuitenkin ehto, jonka mukaan sisarusten on asuttava talossa vähintään kaksi vuotta ennen kuin talon ja sen irtaimiston saa myydä.

Hieman haluamattaan Julia muuttaa asumaan veljensä kanssa, mutta onpa hän kuitenkin saanut kaupungista työpaikan opettajana. Jukkaa sen sijaan palkkatyö ei näytä kiinnostavan, vaan hän maalailee kaupungin naisista (varsinkin varatuista) muotokuvia. Yleensä nämä naiset vielä viipyvät Jukan huoneessa aamuun asti, ja pian heitä alkaa riittämään kiusaksi asti. Lisäksi Julia saa huomata, kuinka Tähtilinna alkaa muuttua kaupungin yleiseksi bilepaikaksi.

Myös Julia tutustuu moniin kiinnostaviin miehiin, mutta yksi vie lopulta hänen koko sydämensä. Onko miehen motiivit kuitenkaan täysin puhtaat, kun Jukkakin varoittaa miehestä? Onko Julia jälleen rakastunut väärään tyyppiin?

Deverauxia kerrakseen (edit 7.12.08)

Ja jälleen kerran pääsemme romantiikan maailmaan! Hetkeen en ole blogia ehtinyt päivittää, mutta lukeminen ei ole siltikään jäänyt.

Olen koonnut nyt tähän merkintään lähiaikoina lukemani Deverauxin kirjat. (Yhteensä 5; selaa alemmas, jos etsit tietoa jostain tietystä kirjasta.)

Jude Deveraux – Suloisia valheita (Gummerus 2005)

Jos Deverauxin romaaneja on aiemmin lukenut, niin huomaa, että  sama kaava rakastumisen suhteen tuntuu toistuvan joka kerta. Ensiksi kaksi henkilöä lähes vihaavat toisiaan (tai tässä kohtaa nainen vihaa miestä; mies taas tuntee suurta intohimoa kyseiseen naiseen), sitten hitaasti aletaankin huomaamaan, että oikeastaan eihän tuossa henkilössä mitään vikaa olekaan, vaan minäpä taidan rakastaa häntä! Ja sitten vähän rakastellaan ja kas kummaa – ilman ehkäisyä, joten pian ollaan oksentelemassa vessanpyttyyn aamupahoinvointien takia.

“Suloisia valheita” kertoo Samantha Elliotista, joka matkustaa isänsä testamentin ehdon seurauksena New Yorkiin etsimään isoäitiään. Kyseisen ajan hänen on asuttava Michael Taggertin (jeps, tässäkin kirjassa esiintyy näitä Taggert- ja Montgomery-suvun henkilöitä oikein kivat määrät) omistamassa asunnossa vuokralaisena, minne hänen isänsä oli tarkoitus itse muuttaa, mutta olikin kuollut ennen sitä.

Mike kirjoittaa kirjaa gangstereista ja pian selviää, että heidän juttunsa sivuavat toisiaan. Samanthan isoäiti näyttää sekaantuneen nuoruudessaan oudolla tavalla gangsteripiireihin, ja jäljet johtavat erään pomon luokse. Hänet tavattuaan he huomaavat, että juttu alkaa muuttua vaaralliseksi, ja Mike olisi valmis lähettämään Samanthan muualle turvaan. Tämä ei tietenkään siihen suostu ja niin he yhdessä ryhtyvät ratkaisemaan menneisyyden saloja.

Koko ajan Mike yrittää tietenkin tehdä kaikkensa, jotta voittaisi Samanthan rakkauden. Välillä Samantha näyttääkin puhkeavan kukkaan, mutta melkein jo samassa hetkessä tämä sulkeutuu uudelleen. Taustalla vaikuttaa hänen eroon päätynyt avioliitto ja hänen äitinsä kuolema, josta hän tuntee suurta syyllisyyttä.

Ei tämä ehkä Deverauxin paras kirja ole, mutta taattua laatua kuitenkin. Jossain kohdissa gangsterikohtaukset olivat hieman pitkäveteisiä, vaan eipä tuo lukunautintoa kuitenkaan pilannut. Kuten tavallista, luin kirjan muutamassa illassa alusta loppuun, ja lopuksi tuntui, että kirja olisi saanut jatkua vielä paaljonkin pidempään.

Jude Deveraux – Laakeripuu (Gummerus 2002)

Tällä kertaa jouduin hieman pettymään Deverauxin teokseen. Ei tämä nyt huono ollut, mutta se ei ollut ollenkaan niin mukaansatempaava kuin muut lukemani Deverauxin kirjat.

‘Ring Montgomery on komea (kuten tietenkin aina nämä Montgomeryn suvun miehet!) ja pidetty upseeri, joka on onnistunut armeijassa loistavasti. Vain yksi linnakkeessa ei voi sietää häntä tämän täydellisyyden takia – eversti Harrison. Niinpä eversti melkein hyppii riemuissaan, kun saa mahdollisuuden järjestää ‘Ringin muualle. Oopperalaulajatar LaReina nimittäin tarvitsee saattajaa Coloradon kultakentille, missä hän aikoo mennä levittämään kulttuuria kaivosmiesten keskuuteen.

Niinpä Montgomery joutuu ottamaan haluamattaan vastaan tämän erikoisen tehtävän. Ensiksi hän uskoo voivansa pelästyttää laulajattaren heti alkumetreillä kotiin, mutta niin ei tapahdukaan. Sen sijaan LaReina antaa selvästi ymmärtää, ettei kaipaa ‘Ringiä saattajakseen, vaan pystyy selviytymään ilman tätäkin. Montgomeryllä on kuitenkin velvollisuutensa ja niinpä hän vastusteluista huolimatta liittyy seurueeseen ystävänsä Tobyn kanssa. Ja eikä aikaakaan, kun ‘Ring tajuaa, että laulajattarella on matkaansa oikeasti aivan joku muu syy. Syy, jota tämä ei suostu millään kertomaan.

Jude Deveraux – Ensimmäinen kosketus (Gummerus 2007)

Sinkkuna elelevä kustannustoimittaja Eden Palmer perii Farringtonien vanhan kartanon pienestä Arundelin kaupungista. Kartano on perintöä naiselta, joka otti hänet töihin nuoruudessa. Jättäen taakseen tyttärensä Melissan ja tämän miehen, hän aloittaa uuden elämän.

Tämä ei suju kuitenkaan niin helposti, sillä kartano tuntuu olevan täynnä vaarallisia salaisuuksia. Ensimmäisenä iltana Eden löytää talosta tuntemattoman miehen; FBI-agentti Jared McBriden. Mies ei näytä olevansa sitä, mitä sanoo, vaan tuntuu pimittävän tietoja. Lisäksi lakimies Braddon Granville kilpailee kovasti hänen suosiostaan, eikä Jared ole siitä ollenkaan iloinen. Eden ei ole varma, uskaltaako luottaa miehistä kumpaankaan.

Pian hänen on kuitenkin tehtävä ratkaisunsa, sillä hänen henkensä näyttää olevan vaarassa. Onko legendan mukainen koru oikeasti olemassa vai miksi kartanoa käyvät penkomassa oudot henkilöt?

Kirja on samaa tasoa kuin muutkin Deverauxin kirjat. Eli loistava, vaikkakin monelta osin yllätyksetön. Romantiikkaa riittää sen nälkäisille, mutta myöskin huumoria ja jännitystä löytyy. Ja ainakin itse – jälleen kerran – luin kirjan melkeinpä yhdessä illassa alusta loppuun.

Jude Deveraux – Ylämaan taika (Gummerus 2005)

En viitsi jälleen toistaa sitä samaa kaavaa rakastumisesta, joten se siitä. ;) Hieman se alkaa jo kyllä ärsyttämään. Jotain muutakin voisi välillä keksiä! Taattua Deveraux-laatua kuitenkin, vaikka jossain kohtaa klaanijutut alkoivatkin hieman pitkäveteisiksi käymään.

Lyhyesti juonesta kuitenkin sen verran, että tällä kertaa Bronwyn – skottilaisen klaanin johtaja – on määrätty englantilaisen, komean Stephen Montgomeryn vaimoksi. Bronwyn ei tietenkään ole asiasta yhtä iloinen, sillä mieshän on englantilainen eli vihollinen, eikä asiaa auta se, että mies myöhästyy omista häistään! Stephen taas on iloisesti yllättynyt vaimonsa kauneudesta, eikä pysty ajattelemaan juuri mitään muuta kuin ensimmäistä yötä tämän kanssa.

Bronwyn MacArran ei aio alistua vaimoksi, jonka paikka on kotona lapsia hoitamassa ja kotitöitä tekemässä, vaan johtaa edelleen klaaniaan kuin mies. Stephen taas on sitä mieltä, että vaimon on toteltava häntä ja lakattava vihaamasta miestä ilman syytä. Rakastellessa Brownyn unohtaa vihansa, mutta muuten hän ei voi sietää miestä. Lopulta Brownyn on kuitenkin unohdettava vihansa, jotta he voisivat yhdistää voimansa vihollista vastaan. Ja pian hän myös joutuu huomaamaan, kuinka kaipaakaan miestään..

Jude Deveraux – Tunteiden talo (Gummerus 2002)

“19 vuotta sitten Elliellä, Lesliellä ja Madisonilla oli elämä edessään ja maailma jalkojensa juuressa. Nyt neljänkympin kynnyksellä naiset havahtuvat huomaamaan, että kenenkään elämä ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan.”

Kolmikko tapaa synttäreidensä kunniaksi pitkästä aikaa kaukana heidän omista kodeistaan; kesähuvilalla Mainessa. He muistelevat menneitä ja keskustelevat tulevaisuudesta. Shoppailumatkan päätteeksi jokainen heistä löytää yllättäen oudon kortin Madame Zoyalta, joka tarjoaa heille mahdollisuuden palata menneisyyteen.
Naiset tarttuvat tilaisuuteen ja jokainen heistä saa elää kolme viikkoa menneisyydestään uudelleen; tehden ratkaisevat valinnat uudelleen. Tämän jälkeen he saavat päättää jokainen omalla kohdallaan, jatkavatko elämäänsä nykyisellään vai uskaltavatko muuttaa menneisyyttään. Kuka uskaltaa muuttaa menneisyyttään ja kuka huomaa, ettei nykyinen elämä välttämättä olekaan niin kamalaa?

Kirja on hieman erilainen kuin Deverauxin muut teokset. En ehkä sanoisi sitä aivan yhtä hyväksi kuin muita hänen teoksiaan, mutta toki jokainen Deveraux-fani tämänkin mielellään lukee. ;) Itseäni vähän häiritsee tällaiset jutut, joissa mennään liian epätodenmukaisuuksiin, mutta…