Deverauxia kerrakseen (edit 7.12.08)

Ja jälleen kerran pääsemme romantiikan maailmaan! Hetkeen en ole blogia ehtinyt päivittää, mutta lukeminen ei ole siltikään jäänyt.

Olen koonnut nyt tähän merkintään lähiaikoina lukemani Deverauxin kirjat. (Yhteensä 5; selaa alemmas, jos etsit tietoa jostain tietystä kirjasta.)

Jude Deveraux – Suloisia valheita (Gummerus 2005)

Jos Deverauxin romaaneja on aiemmin lukenut, niin huomaa, että  sama kaava rakastumisen suhteen tuntuu toistuvan joka kerta. Ensiksi kaksi henkilöä lähes vihaavat toisiaan (tai tässä kohtaa nainen vihaa miestä; mies taas tuntee suurta intohimoa kyseiseen naiseen), sitten hitaasti aletaankin huomaamaan, että oikeastaan eihän tuossa henkilössä mitään vikaa olekaan, vaan minäpä taidan rakastaa häntä! Ja sitten vähän rakastellaan ja kas kummaa – ilman ehkäisyä, joten pian ollaan oksentelemassa vessanpyttyyn aamupahoinvointien takia.

“Suloisia valheita” kertoo Samantha Elliotista, joka matkustaa isänsä testamentin ehdon seurauksena New Yorkiin etsimään isoäitiään. Kyseisen ajan hänen on asuttava Michael Taggertin (jeps, tässäkin kirjassa esiintyy näitä Taggert- ja Montgomery-suvun henkilöitä oikein kivat määrät) omistamassa asunnossa vuokralaisena, minne hänen isänsä oli tarkoitus itse muuttaa, mutta olikin kuollut ennen sitä.

Mike kirjoittaa kirjaa gangstereista ja pian selviää, että heidän juttunsa sivuavat toisiaan. Samanthan isoäiti näyttää sekaantuneen nuoruudessaan oudolla tavalla gangsteripiireihin, ja jäljet johtavat erään pomon luokse. Hänet tavattuaan he huomaavat, että juttu alkaa muuttua vaaralliseksi, ja Mike olisi valmis lähettämään Samanthan muualle turvaan. Tämä ei tietenkään siihen suostu ja niin he yhdessä ryhtyvät ratkaisemaan menneisyyden saloja.

Koko ajan Mike yrittää tietenkin tehdä kaikkensa, jotta voittaisi Samanthan rakkauden. Välillä Samantha näyttääkin puhkeavan kukkaan, mutta melkein jo samassa hetkessä tämä sulkeutuu uudelleen. Taustalla vaikuttaa hänen eroon päätynyt avioliitto ja hänen äitinsä kuolema, josta hän tuntee suurta syyllisyyttä.

Ei tämä ehkä Deverauxin paras kirja ole, mutta taattua laatua kuitenkin. Jossain kohdissa gangsterikohtaukset olivat hieman pitkäveteisiä, vaan eipä tuo lukunautintoa kuitenkaan pilannut. Kuten tavallista, luin kirjan muutamassa illassa alusta loppuun, ja lopuksi tuntui, että kirja olisi saanut jatkua vielä paaljonkin pidempään.

Jude Deveraux – Laakeripuu (Gummerus 2002)

Tällä kertaa jouduin hieman pettymään Deverauxin teokseen. Ei tämä nyt huono ollut, mutta se ei ollut ollenkaan niin mukaansatempaava kuin muut lukemani Deverauxin kirjat.

‘Ring Montgomery on komea (kuten tietenkin aina nämä Montgomeryn suvun miehet!) ja pidetty upseeri, joka on onnistunut armeijassa loistavasti. Vain yksi linnakkeessa ei voi sietää häntä tämän täydellisyyden takia – eversti Harrison. Niinpä eversti melkein hyppii riemuissaan, kun saa mahdollisuuden järjestää ‘Ringin muualle. Oopperalaulajatar LaReina nimittäin tarvitsee saattajaa Coloradon kultakentille, missä hän aikoo mennä levittämään kulttuuria kaivosmiesten keskuuteen.

Niinpä Montgomery joutuu ottamaan haluamattaan vastaan tämän erikoisen tehtävän. Ensiksi hän uskoo voivansa pelästyttää laulajattaren heti alkumetreillä kotiin, mutta niin ei tapahdukaan. Sen sijaan LaReina antaa selvästi ymmärtää, ettei kaipaa ‘Ringiä saattajakseen, vaan pystyy selviytymään ilman tätäkin. Montgomeryllä on kuitenkin velvollisuutensa ja niinpä hän vastusteluista huolimatta liittyy seurueeseen ystävänsä Tobyn kanssa. Ja eikä aikaakaan, kun ‘Ring tajuaa, että laulajattarella on matkaansa oikeasti aivan joku muu syy. Syy, jota tämä ei suostu millään kertomaan.

Jude Deveraux – Ensimmäinen kosketus (Gummerus 2007)

Sinkkuna elelevä kustannustoimittaja Eden Palmer perii Farringtonien vanhan kartanon pienestä Arundelin kaupungista. Kartano on perintöä naiselta, joka otti hänet töihin nuoruudessa. Jättäen taakseen tyttärensä Melissan ja tämän miehen, hän aloittaa uuden elämän.

Tämä ei suju kuitenkaan niin helposti, sillä kartano tuntuu olevan täynnä vaarallisia salaisuuksia. Ensimmäisenä iltana Eden löytää talosta tuntemattoman miehen; FBI-agentti Jared McBriden. Mies ei näytä olevansa sitä, mitä sanoo, vaan tuntuu pimittävän tietoja. Lisäksi lakimies Braddon Granville kilpailee kovasti hänen suosiostaan, eikä Jared ole siitä ollenkaan iloinen. Eden ei ole varma, uskaltaako luottaa miehistä kumpaankaan.

Pian hänen on kuitenkin tehtävä ratkaisunsa, sillä hänen henkensä näyttää olevan vaarassa. Onko legendan mukainen koru oikeasti olemassa vai miksi kartanoa käyvät penkomassa oudot henkilöt?

Kirja on samaa tasoa kuin muutkin Deverauxin kirjat. Eli loistava, vaikkakin monelta osin yllätyksetön. Romantiikkaa riittää sen nälkäisille, mutta myöskin huumoria ja jännitystä löytyy. Ja ainakin itse – jälleen kerran – luin kirjan melkeinpä yhdessä illassa alusta loppuun.

Jude Deveraux – Ylämaan taika (Gummerus 2005)

En viitsi jälleen toistaa sitä samaa kaavaa rakastumisesta, joten se siitä. ;) Hieman se alkaa jo kyllä ärsyttämään. Jotain muutakin voisi välillä keksiä! Taattua Deveraux-laatua kuitenkin, vaikka jossain kohtaa klaanijutut alkoivatkin hieman pitkäveteisiksi käymään.

Lyhyesti juonesta kuitenkin sen verran, että tällä kertaa Bronwyn – skottilaisen klaanin johtaja – on määrätty englantilaisen, komean Stephen Montgomeryn vaimoksi. Bronwyn ei tietenkään ole asiasta yhtä iloinen, sillä mieshän on englantilainen eli vihollinen, eikä asiaa auta se, että mies myöhästyy omista häistään! Stephen taas on iloisesti yllättynyt vaimonsa kauneudesta, eikä pysty ajattelemaan juuri mitään muuta kuin ensimmäistä yötä tämän kanssa.

Bronwyn MacArran ei aio alistua vaimoksi, jonka paikka on kotona lapsia hoitamassa ja kotitöitä tekemässä, vaan johtaa edelleen klaaniaan kuin mies. Stephen taas on sitä mieltä, että vaimon on toteltava häntä ja lakattava vihaamasta miestä ilman syytä. Rakastellessa Brownyn unohtaa vihansa, mutta muuten hän ei voi sietää miestä. Lopulta Brownyn on kuitenkin unohdettava vihansa, jotta he voisivat yhdistää voimansa vihollista vastaan. Ja pian hän myös joutuu huomaamaan, kuinka kaipaakaan miestään..

Jude Deveraux – Tunteiden talo (Gummerus 2002)

“19 vuotta sitten Elliellä, Lesliellä ja Madisonilla oli elämä edessään ja maailma jalkojensa juuressa. Nyt neljänkympin kynnyksellä naiset havahtuvat huomaamaan, että kenenkään elämä ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan.”

Kolmikko tapaa synttäreidensä kunniaksi pitkästä aikaa kaukana heidän omista kodeistaan; kesähuvilalla Mainessa. He muistelevat menneitä ja keskustelevat tulevaisuudesta. Shoppailumatkan päätteeksi jokainen heistä löytää yllättäen oudon kortin Madame Zoyalta, joka tarjoaa heille mahdollisuuden palata menneisyyteen.
Naiset tarttuvat tilaisuuteen ja jokainen heistä saa elää kolme viikkoa menneisyydestään uudelleen; tehden ratkaisevat valinnat uudelleen. Tämän jälkeen he saavat päättää jokainen omalla kohdallaan, jatkavatko elämäänsä nykyisellään vai uskaltavatko muuttaa menneisyyttään. Kuka uskaltaa muuttaa menneisyyttään ja kuka huomaa, ettei nykyinen elämä välttämättä olekaan niin kamalaa?

Kirja on hieman erilainen kuin Deverauxin muut teokset. En ehkä sanoisi sitä aivan yhtä hyväksi kuin muita hänen teoksiaan, mutta toki jokainen Deveraux-fani tämänkin mielellään lukee. ;) Itseäni vähän häiritsee tällaiset jutut, joissa mennään liian epätodenmukaisuuksiin, mutta…